16.11.2004

Hämeenlinnan käräjäoikeuden tuomio 17.10.2003

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli 28.3.2002 Hämeenlinnassa tehnyt B:lle, C:lle ja D:lle ruumiillista väkivaltaa siten, että hän oli lyönyt D:tä nyrkillä nenän seutuun siten että D:n nenäluu oli murtunut, lyönyt tilannetta rauhoittamaan tullutta B:tä otsaan, johon oli tullut pieni haava, ja lyönyt C:tä nyrkillä kasvoihin siten, että tämän silmänympäryksiin oli tullut turvotusta ja punoitusta. Edelleen A oli 29.4.2002 Hämeenlinnassa uhkaamalla käyttää väkivaltaa yrittänyt pakottaa sosiaalityöntekijä E:tä ja pakolaissihteeri F:ää luopumaan A:n lasten huostaanottoa koskevan päätöksen tekemisestä sekä poliisin poistaessa häntä tämän jälkeen palveluspisteestä rimpuilemalla ja vastaan haraamalla tehnyt haittaa ja vaikeuttanut poliisin virkatoimen suorittamista. Näillä perusteilla käräjäoikeus tuomitsi A:n kolmesta pahoinpitelystä, virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta ja haitanteosta virkamiehelle yhteiseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Asian on ratkaissut laamanni Risto Setälä sekä lautamiehet.

Turun hovioikeuden päätös 22.1.2004

Hovioikeus, jossa A haki muutosta vaatien syytteiden hylkäämistä, lausui, että pahoinpitelyjen osalta käräjäoikeuden tuomio perustui asianomistajien B:n ja C:n kertomuksiin sekä lääkärinlausuntoon asianomistaja D:n vammoista. Virkamiehen väkivaltaista vastustamista ja haitantekoa virkamiehelle koskevien syytekohtien osalta käräjäoikeuden tuomio perustui asianomistajien E:n, F:n ja G:n sekä todistajan kertomuksiin. Käräjäoikeuden tuomioon edellä mainittujen henkilöiden kertomuksista kirjatut seikat huomioon ottaen valituksessa esitetty ei antanut aihetta epäillä käräjäoikeuden näytön arvioinnin oikeellisuutta. Oli selvää, ettei asiassa ollut toimitettava pääkäsittelyä. Samoin oli selvää, että oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 2 §:ssä säädetyt edellytykset olla jatkamatta valituksen käsittelyä täyttyivät.

Mainituilla perusteilla hovioikeus ei tutkinut valitusta enemmälti. Käräjäoikeuden ratkaisu jäi pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Aarto Onninen, Jorma Olli ja Jukka Uusitupa. Esittelijä Nora Viikari.

Perustelut

Syyksilukeminen käräjäoikeudessa, sen perustelut ja muutoksenhakemus

1. A on tuomittu Hämeenlinnan käräjäoikeuden 17.10.2003 antamalla tuomiolla kolmesta pahoinpitelystä, virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta ja haitanteosta virkamiehelle yhteiseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

2. Käräjäoikeus on katsonut asianomistajien B:n ja C:n kertomusten ja asianomistaja D:n vammoista annetun lääkärinlausunnon perusteella selvitetyksi, että A on syyllistynyt syytteessä kerrotulla tavalla D:n, B:n ja C:n pahoinpitelemiseen. Käräjäoikeus on todennut, että B:n ja C:n kertomukset havainnoistaan vastaavat toisiaan ja että heidän ja D:n saamat vammat vastaavat kerrottuja väkivallantekoja. Kertomusten totuudenmukaisuutta ei käräjäoikeuden mukaan ollut lähtökohtaisesti aihetta epäillä. A:n kertomusta, jonka mukaan hän oli kohdistanut D:hen, B:hen ja C:hen väkivaltaa vain potkimalla ollessaan maassa käräjäoikeus on pitänyt epäuskottavana.

3. Käräjäoikeus on asianomistajien E:n ja F:n sekä todistajien G:n ja H:n kertomusten perusteella katsonut A:n syyllistyneen syytteen mukaisesti virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen ja haitantekoon virkamiehelle. Käräjäoikeus on lausunut A:n kertoneen, ettei hän ollut uhannut E:tä ja F:ää. Hän oli puhunut voimakkaasti käsillään ja ilmeillään elehtien, kun oli havainnut vaimonsa itkevän ja virkailijoiden puhuvan hänen lastensa huostaanotosta. E, F, H ja G puolestaan ovat kertoneet A:n käyttäytymisen olleen erittäin vihamielistä ja uhkaavaa. H on lisäksi kertonut poliisin joutuneen kehottamaan useaan kertaan A:ta poistumaan palvelupisteen luota. Kun A ei ollut totellut kehotusta, poliisit olivat ottaneet A:sta kiinni taluttaakseen tämän ulos, jolloin tämä oli erittäin voimakkaasti harannut vastaan ja rimpuillut. Tilanteessa G oli kääntänyt A:n puheen sanatarkasti suomeksi. Käräjäoikeuden mukaan ei ole ollut syytä epäillä, että G:n suomennos ei olisi vastannut A:n puhetta.

4. A on hakenut hovioikeudessa muutosta käräjäoikeuden tuomioon. A on valituskirjelmässään kiistänyt pahoinpidelleensä D:tä, B:tä ja C:tä. Viimeksi mainitut olivat päinvastoin käyneet hänen kimppuunsa ja pahoinpidelleet häntä. Hän oli vain yrittänyt puolustautua hätävarjelutilanteessa. A on myös kiistänyt uhanneensa E:tä ja F:ää. Hän oli vain ilmoittanut vastustavansa näiden toimintaa, kun he olivat uhanneet vailla perusteita ottaa hänen lapsensa huostaan tilanteessa, jossa hän oli sopinut vaimonsa kanssa avioliiton jatkamisesta. A on lisäksi kiistänyt tehneensä poliisille rangaistavaa haittaa. Hän oli vain ollut passiivinen, joskin puhelias. A on kertonut, että hän oli ollut käräjäoikeudessa ilman avustajaa. Hän ei osaa suomea eikä siten tiedä, mitä hänen on väitetty sanoneen. Käytetty tulkki on ollut asianomistajana jutussa eikä A tiedä, mitä tulkki on kääntänyt hänen sanomisikseen. A ei ole mielestään ollut oikeudenkäynnissä tasapuolisessa asemassa vastapuoliinsa nähden. A on pyytänyt, että asiassa järjestetään pääkäsittely, jossa häntä kuullaan todistelutarkoituksessa tapahtumien kulusta.

Hovioikeuden ratkaisu

5. Hovioikeus on todennut, että pahoinpitelyjen osalta käräjäoikeuden tuomio on perustunut asianomistajien B:n ja C:n kertomukseen sekä lääkärinlausuntoon asianomistaja D:n vammoista. Virkamiehen väkivaltaista vastustamista ja haitantekoa virkamiehelle koskevien syytekohtien osalta käräjäoikeuden tuomio on perustunut asianomistajien E:n, F:n, G:n sekä todistaja H:n kertomuksiin. Hovioikeuden mukaan käräjäoikeuden tuomioon edellä mainittujen henkilöiden kertomuksista kirjatut seikat huomioon ottaen valituksessa esitetty ei antanut aihetta epäillä käräjäoikeuden näytön arvioinnin oikeellisuutta. Hovioikeuden mukaan oli selvää, ettei asiassa ollut toimitettava pääkäsittelyä ja että oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 2 §:ssä säädetyt edellytykset olla jatkamatta valituksen käsittelyä olivat täyttyneet. Tämän vuoksi hovioikeus ei tutkinut valitusta enemmälti.

Sovellettavat säännökset ja ongelmanasettelu

6. Hovioikeuden ratkaisu on tehty niin sanotussa seulontamenettelyssä. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 2 §:n mukaan (381/2003) hovioikeus päättää ensin, otetaanko valitus enempään tutkintaan. Valituksen tutkimista ei jatketa, jos hovioikeus yksimielisesti toteaa olevan selvää, että: 1) asiassa ei ole 15 §:n nojalla toimitettava pääkäsittelyä; 2) käräjäoikeuden ratkaisu tai siellä noudatettu menettely ei ole virheellinen; eikä 3) asianosaisen oikeusturva asian laatu huomioon ottaen muustakaan syystä edellytä valituksen käsittelyn jatkamista.

7. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko hovioikeus voinut seulontamenettelyssä päättää, ettei A:n valituksen tutkimista jatketa.

Pääkäsittelyn toimittamisen tarve seulonnan esteenä

8. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 15 §:n mukaan hovioikeuden on toimitettava pääkäsittely sitä koskevasta vaatimuksesta riippumatta, jos asian ratkaiseminen riippuu käräjäoikeudessa vastaanotetun suullisen todistelun uskottavuudesta.

9. Viimeksi mainittua lainkohtaa ei seulontasäännösten säätämisen yhteydessä muutettu. Siinä yhteydessä kiinnitettiin kuitenkin huomiota seulontasäännösten suhteeseen pääkäsittelyn toimittamisvelvollisuuteen. Asiaa koskevassa hallituksen esityksessä (HE 91/2002 vp s. 26) katsottiin, että silloinkin kun mainitun 15 §:n nojalla on lähtökohtaisesti järjestettävä pääkäsittely, valituksen käsittely voitaisiin lopettaa ilman pääkäsittelyä, kun käräjäoikeuden arvio näytöstä on niin yksiselitteinen, ettei valitus voi horjuttaa luottamusta siihen.

10. Eduskunnan perustuslakivaliokunta huomautti kuitenkin esityksestä antamassaan lausunnossa (PeVL 35/2002 vp s. 3), että hovioikeuksien on sovellettava asioiden käsittelyn eriyttämissääntelyä perus- ja ihmisoikeussäännösten vaatimuksia vastaavalla tavalla niin, etteivät seulontamenettelyssä tehtävät ratkaisut yksittäistapauksissa loukkaa oikeutta suulliseen käsittelyyn. Valiokunta edellytti laissa mainittavan muun muassa suullinen käsittely seikkana, jonka perusteella valitus on otettava täystutkintaan.

11. Perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta lakivaliokunta täsmensi seulontaedellytyksiä ja otti seulontasäännökseen nimenomaisen viittauksen pääkäsittelyn toimittamiseen. Mietinnössään (LaVM 27/2002 vp s. 7) valiokunta kuitenkin totesi pääkäsittelyn ja seulonnan suhteesta, että silloin kun valituskirjelmän mukaan kysymys on suullisen todistelun uskottavuuden arvioimisesta, seulontamenettelyssä arvioidaan kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella se, onko käräjäoikeuden näytön arvioinnin oikeellisuutta syytä epäillä. Mikäli epäilyä ei ole, käräjäoikeuden näytön arviointiin voidaan luottaa ja jättää asia käräjäoikeuden ratkaisun varaan. Jos sensijaan valittaja pystyy horjuttamaan luottamusta käräjäoikeuden näytön arviointiin tai siihen ei voida riittävällä varmuudella ottaa kantaa, asia siirtyy täystutkintaan.

12. Lakivaliokunnan viimeksi mainitun lausuman perusteella seulonnan edellytyksiä arvioitaessa tulisi antaa merkitystä sille, millä tavoin käräjäoikeuden näytön arviointi on riitautettu. Hovioikeus on tässä asiassa nimenomaisesti katsonut, että käräjäoikeuden tuomioon kirjatuista todistelutarkoituksessa kuultujen asianomistajien ja todistajien kertomuksista ilmenevät seikat huomioon ottaen valituksessa esitetty ei anna aihetta epäillä käräjäoikeuden näytön arvioinnin oikeellisuutta.

13. Kuten lakivaliokunnan mietinnöstä (s. 16) myös ilmenee uudistuksella ei ole puututtu siihen periaatteeseen, ettei suullisen todistelun uskottavuutta voida arvioida kirjallisessa menettelyssä uudelleen. Tämän mukaisesti oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 15 §:n mukaisen pääkäsittelyn toimittamisen edellytyksiä ei ole muutettu. Korkein oikeus toteaa, että jo sen arvioiminen, onko valituksessa esitetyn perusteella syytä epäillä käräjäoikeuden näyttöratkaisun oikeellisuutta merkitsee sitä, että todistelun uskottavuutta arvioitaisiin kirjallisen aineiston perusteella. Sanotun 15 §:n mukaisen pääkäsittelyn toimittamisvelvollisuuden kannalta ei ole merkitystä sillä, epäileekö hovioikeus valituksessa esitetyn perusteella käräjäoikeuden näytön arvioinnin oikeellisuutta vai ei. Mikäli käräjäoikeuden uskottavuudesta tekemä arviointi on riitautettu ja asian ratkaiseminen riippuu käräjäoikeudessa vastaanotetun suullisen todistelun uskottavuudesta, pääkäsittely on toimitettava riippumatta siitä, kuinka perustellusti käräjäoikeuden näytön uskottavuuden arviointia on pystytty horjuttamaan.

14. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei sillä seikalla, kuinka perustellusti näytön uskottavuutta on valituksessa horjutettu, ole merkitystä seulonnan edellytyksiä arvioitaessa. Näin ollen silloin kun valituksessa suullisen todistelun uskottavuus on riitautettu niin, että asiassa on oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 15 §:n nojalla toimitettava pääkäsittely, valituksen tutkimista on jatkettava. Sen sijaan pelkästään sillä seikalla, että valittaja pyytää pääkäsittelyn toimittamista hovioikeudessa, ei ole seulonnan kannalta merkitystä.

Pääkäsittelyn toimittamisvelvollisuus tässä tapauksessa

15. Käräjäoikeudessa syyksilukeminen on perustunut D:tä koskevaa lääkärintodistusta lukuunottamatta käräjäoikeudessa kuultujen henkilöiden antamiin kertomuksiin. A on käräjäoikeudessa ja edelleen hovioikeudessa kiistänyt syytteen kaikilta osin. Näin menetellessään hän on riitauttanut syyksilukemisen perusteena olleen tapahtumainkulun siltä osin kuin se ei ole vastannut hänen antamaansa kertomusta. Hovioikeudessa on siten ollut kysymys A:n ja muiden käräjäoikeudessa kuultujen henkilöiden kertomusten uskottavuuden arvioimisesta. Tätä arviointia hovioikeus ei ole voinut tehdä luotettavasti pelkästään A:n valituksessaan esittämien seikkojen perusteella.

Johtopäätös

16. Koska asiassa olisi tullut toimittaa hovioikeudessa pääkäsittely, hovioikeudella ei ole ollut perustetta olla jatkamatta valituksen tutkimista.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. Asia palautetaan hovioikeuteen, jonka tulee huomioon ottaen palauttamisen syy ottaa se ilmoituksetta uudelleen käsiteltäväkseen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Eeva Vuori, Mikael Krogerus, Pasi Aarnio ja Juha Häyhä. Esittelijä Kari Vesanen.